Vittu.

Päivä niin pilalla kuin vaan olla ja voi.

Riitelimme taas K:n kanssa. Yllätys.
Hiusteni värjäys ei onnistunut, koska ei ole sitä väriä tarpeeksi.
Eli nyt olen blondi.
Isäni löysi aamulla tyhjät kaljapullot ja kaljatölkit huoneestani.
Siitä lähtien päivä ollut pilalla.

Pääni räjähtää kohta ja haluaisin vain ampua jonkun. Tai hakata.
Pitäisiköhän sittenkin mennä iltapeleihin?

Vaikka tuskin vanhemmat päästäisivät.
Olenhan perheen musta lammas joka tekee kaiken väärin.
Isäni saa iloa siitä että todistaa minun olevan kaiken pahan alku ja juuri.

Vituttaa näin suomeksi sanottuna.
K:n mielestä minä vain muutun koko ajan. Hänen olisi pitänyt huomata se jo ajat sitten, olemme tunteneen niin kauan kuitenkin jo.
Jos hän ei sopeudu, ei ole minun ongelmani. Tietysti jään kaipaamaan häntä jos hän
päättää että ei jaksa seuraani enää.
Hän alistui ja elää tyytyväisenä täydelliseen elämäänsä.
Minä en alistu enkä ole tyytyväinen tähän elämääni.

Muutun. Mutta miksi en saisi muuttua?